29.4.2010

Kooma- ja Kersa -pipoistaan tunnetun Antti Putkosen ura lähti liikkeelle Laanilan yläasteelta. Hän oli alun perin valinnut kahdeksannen luokan valinnaisaineekseen konekirjoituksen, mutta totesi pian sen olevan tylsää. Ainoa vaihtoehto konekirjoituksen tunnille oli samaan aikaan järjestetty käsityön tunti. Koska puukäsityöt olivat jo ala-asteelta tuttuja, hän päätti valita tekstiilityön.

”Mun piti poikana kysyä kotoa lupa tekstiilityön tunneille osallistumiseen. Tyttöjen perässähän mä sinne menin”, Antti muistelee naureskellen.

Taskurahasta bisnekseksi

Neulominen oli Putkoselle mieluista ja hän alkoi tehdä harrastuksekseen erilaisia pipoja. Harrastuksesta kehittyi yläasteen aikana pieni bisnes, kun Putkonen alkoi myydä tekemiään pipoja kavereille. Lukiossa idea käsityöalan yrittäjäksi ryhtymisestä kypsyi ja kesken siviilipalveluksen hän päätti kokeilla siipiään alalla.

”Näin jälkeenpäin ajatellen mun olis pitänyt lähteä ensin rauhassa opiskelemaan alaa. Mä olin liian innokas eikä mulla ollu kärsivällisyyttä siinä vaiheessa opiskella.”

Yrittäjän elämä ei ole ollut Putkoselle helppoa. ”Kaikenlaista oon kohdannut. Kokemus on opettanut paljon ja nyt ymmärrän tietynlaisia lainalaisuuksia paremmin. Helpottaa huomata, että vaikeuksistakin voi selvitä. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että pitää uskaltaa tehdä sitä, mihin on palo. Siksi en vaihtais tätä alaa mihinkään.”

Yrittäjänä Putkonen näki Muodin huipulle –sarjan mahdollisuudet ja on kiitollinen, että kaveri houkutteli hakemaan sarjaan mukaan. ”Onneksi näpyttelin nettihakemuksen viimeisenä iltana. Sain uusia kontakteja ja näkyvyyttä. Kokemus oli tosi positiivinen”, Antti toteaa.

Sarjan aikana kilpailijoiden välille kehittyi myös vahva side. ”Pidän edelleen yhteyttä sarjan muihin kilpailijoihin.”

On uskallettava ottaa riskejä

Taitaja 2010 –kisojen pukuompelulajin kilpailutöihin Putkonen on perehtynyt parin päivän ajan ja on näkemästään vaikuttunut. ”Kilpailijat ovat tehneet siistiä ja korkealaatuista jälkeä. Kuten näistäkin töistä huomaa, opetus on Suomessa hyvällä tasolla, harmi vain, kun kaikille nuorille lahjakkaille kädentaitajille ei pystytä tarjoamaan töitä.”

Yrittäjyyden tukemiseen kaivattaisiin Putkosen mukaan uusia avauksia. ”Toivottavasti uusi sukupolvi ottaa ohjat käsiin ja kehittää toimivampia tukijärjestelmiä.”

Nuoria opiskelijoita Putkonen kannustaa kärsivällisyyteen. ”Mitä enemmän tekee toistoja, sen paremmaksi kehittyy. Rohkeutta ja riskin ottojakin tarvitaan. Pahinta on miettiä jälkeenpäin, olisiko minusta ollut siihen.”

Sanna Virtanen-Laikari