| Periksi ei anneta koskaan - suomalaista sisua Etelämantereella |
 |
 |
29.4.2010 ”Kun pakkasta on yli kuusikymmentä astetta, tuuli puhaltaa 42 metriä sekunnissa ja silmät jäätyvät kiinni, ei miestä paljon naurata. Täytyy vaan luottaa siihen, että kaveri puhaltelee jään pois silmistä.” Tutkimusmatkailija Patrick ”Pata” Degerman seisoo rennon letkeästi NRJ Areenan lavalla ja kertoo uskomatonta tarinaa Mount Sisun valloituksesta Veikka Gustafssonin kanssa. Patan puolitoistatuntinen luento vie yleisön matkalle Antarktikselle paikkaan, joka on maailman kylmin, tuulisin ja kuivin. Paikkaan, jossa kukaan ei ole koskaan ennen käynyt. Paikkaan, jota paikalliset kutsuvat Death zoneksi. Uskon lisäksi tarvitaan suunnitelma Jo pelkästään Etelämantereelle pääsemiseen tarvittiin vuosien etukäteistyö ja valmistelu. Miesten piti hankkia sponsoreita reissulleen, sillä jo pelkästään paikallinen lentokonebensiini maksoi 72 euroa litralta. Lisäksi piti saada varusteita ja ruokaa, vakuutuksia ja niin edelleen. Tarkan paikan määritteleminenkin oli vaikeaa, koska alueesta ei ollut olemassa karttaa. Monien mutkien jälkeen miehet saivat kartan CIA:n salaisista kätköistä. Patrick ja Veikka opettelivat myös itse ompelemaan omat haavansa, lähin sairaala kun Etelämantereella sijaitsee 3500 kilometrin päässä. Matkalle päästyään Pata jäi kiinni Chilen tullissa ja joutui putkaan, kun matkalaukusta löytyi 52 pientä pussia valkeaa pulveria; energia- ja urheilujuomajauheita. Ei ollut käynyt mielessä pakkausvaiheessa, että näin voisi käydä. Miehet tekivät myös kuuden kuukauden yhteistyön NASA:n astronauttien kanssa ja opettelivat saumatonta tiimityötä. ”Tällaisella matkalla siihen toiseen täytyy pystyä luottamaan ihan satasella”, Degerman painottaa. ”Vaativat tehtävät vaativat toimivan tiimin. Siinä on kuitenkin koko ajan oma henki kyseessä.” Unelmien täyttymys Melkein neljän vuoden valmistautumisen jälkeen miehet vihdoin pääsivät tavoitteeseensa. Vuoren juurelle, jolla kukaan ei ollut koskaan käynyt. 4200 metriä kiipeämätöntä, nimeämätöntä ja tuntematonta vuorta. ”Ihminen pystyy paljon parempaan kuin hän itse uskoo, kun vaan on palavaa halua ja hyvä motiivi”, Patrick muistuttaa. ”Pitää vaan löytää se oma hyvä syy, ja sovittaa se yhteiseen tavoitteeseen.” Mahdottomiltakin tuntuvat asiat voivat onnistua ja niin miehet kiipesivät melkein pystysuoraa vuoren seinämää ylös. ”Siellä oltiin niin korkealla ja ilma oli niin ohutta, että me läähätettiin vaan suut auki ja kielet ulkona kuin vanhat koirat”, Pata naurahtaa. Huipulle päästyään miehet pistivät tanssiksi, ja itku ja nauru olivat herkässä. Tavoite oli saavutettu. Neljän vuoden työn tulos oli tässä. Vartin hurraamisen ja valokuvien ottamisen jälkeen kaverukset lähtivät kotimatkalle. Rohkeutta peliin! Minkälaisia elämänohjeita tämä uskomattomia seikkailuja kokenut mies voi sitten antaa nuorille, jotka ovat vielä hukassa, eikä elämälle välttämättä löydy suuntaa? ”Nuoren täytyy olla rohkea ottamaan riskejä ja lähteä ennakkoluulottomasti omaa unelmaa kohti. Täytyy uskaltaa ottaa askel oikeaan suuntaan ja vastuu omista teoistaan. Oli kyse sitten ammattiin opiskelusta tai mopolla maailman ympäri ajamisesta. Ongelmista ja niiden selvittämisestä oppii, ja käytännössä mitä vaan voi tehdä ammatikseen”, Degerman rohkaisee. Laura Paaso |
